Osa 12 - Syntymän ihme

Moi! Toivottavasti kaikilla oli kiva vappu :) Tässä uutta osaa luettavaksi launtain kunniaksi. Sitten ilmoitusasioihin... Eli, koko mun toukokuu on kiireinen enkä tän vk-lopun jälkeen ehdi koneella istua. (Tai tän illan oikeestaan...) Uutta osaa tulee siis todennäköisesti vasta kesäkuussa.








*Kertoja on yleinen*

 
Rosien raskaus alkoi olla jo loppusuoralla. Vauvamaha oli jo iso, ja ruokahalu huipussaan. Silti nainen ei ollut saanut asioita sovittua Irwinin kanssa.

Rosie kokkaili paljon. Se määrä, mitä hän oli tehnyt kolmelle hengelle oli nyt yksin hänen ateriansa. Vaikka Irwinkin oli vain harvoin syönyt, tavallinen ruoka kun ei täyttänyt häntä.

Lopulta koittikin synnytyksen aika.

Rosie saikin terveen pojan, joka nimettiin Jamesiksi.

 
James olikin ihana. Häntä oli ihana hoitaa, ja tuntui uskomattomalta, että oikeasti Rosie oli saanut elämäänsä jotain niin suurta ja ihanaa.

Irwin ja Rosie saivat kuin saivatkin sovinnon aikaiseksi. Turha oli riidellä. Rosie ei  tiennyt, pystyisikö luottamaan Irwiniin kuten ennen, mutta päätti yrittää.

Rosie rauhoittui nopeasti, jos meni puutarhaan lueskelemaan hyvän kirjan kanssa.


*Muutama päivä myöhemmin*

Aamiaisen tunnelma oli tukala. "Ei! EI! Sadetta, sadetta minun hääpäivänäni? Miksi minulle aina käy näin? "Kultaseni, rau-"

"No miten voin rauhoittua kun sataa, ja on ulkohäät... ? Koko päivä on pilalla! Tätä ollaan viime päivät suunniteltu, shoppailtu niin että Visa vinkuu, ja nyt typerä sää on mennyt oikkuilemaan!!"

 
"Tiedät hyvin, että aina suunnitelmat eivät mene kuten pitäisi. Sää ei aina mene säätiedotusten mukaan, ja meillä vain kävi huono tuuri. Mene pukemaan, ettet myöhästy häistäsi", Irwin tolkutti järkeä Rosien päähän.

Kun muut valmistautuivat suureen päivään, James kasvoi suloiseksi taaperoksi lapsenvahdin huolehtiessa pojasta.

Häät viivästyivät puolisen tuntia, joten auringonlaskun aikaan niitä ei saatu. Irwin ja Rosie olivat kuitenkin onnessaan. "Olet upeana, kultaseni", Irwin hymyili Rosielle.

Sormusten vaihto sujui kuin sumussa. Rosie keskittyi toden todella, jottei olisi pyörtynyt onnesta.

Irwin ja Rosie olivat nyt virallisesti aviopari. He suutelivat sateen rummuttaessa maata, ja Rosiesta tuntui hetken, ihan nanosekunnin verran väärältä. "Irwin petti minua. Teenkö oikein?" Rosie ajatteli. Hetken kuluttua ajatus kuitenkin hautautui, jäi pois.

 
Vieraat herkistyivät oikein kunnolla. Häät olivat kauniit, vaikka ne eivät olleetkaan suuret.

 
Päivän päätteeksi vieraat sekä hääpari kokoontuivat herkuttelemaan kakulla. Oli juhlittu ja tanssittu, ja päivä oli onnistunut hyvin.

 
Ennen nukkumaanmenoa Tiffany meni vaihtamaan Jamesille pyjaman päälle ja kävi hieman hellimässä tuota. "Niin, miten meni päivä? Miten? Huomenna on taatusti kivempaa, kun voidaan leikkiä koooko päivä sun kanssa", Tiffany lässytteli.

 
Sammutellessaan alakerran valoja Rosie ei voinut kuin pysähdellä ja hymyillä itsekseen. Se oli ollut hänen prinsessapäivänsä, ja aivan täydellinen sellainen.

Ja olisihan hänellä ja Irwinillä monia muita yhteisiä päiviä tulossa - tosin ilman kermakakkuja ja morsiusmekkoja.

James oppi joka päivä uutta ja kasvoi vinhaa vauhtia. Rosie ja Irwin olivat saaneet häälahjaksi Tallennustuutin, jolla kuvattiin Jamesin kävelystä hieno kotivideo heti alkuun.

James oli iloinen ja kärsivällinen poika, joka jaksoi useimmiten odottaa ruokaa hiljaa...

... mutta vain useimmiten.

Lopulta Omenastakin tuli aikuinen kisuli.

Rosie huomasi olevansa taas raskaana. Hän halusi monia lapsia, mutta tiesi ettei talon tila antanut myöten.

Synnytyksen aika tuli vinhaa vauhtia, ajan kulua kun ei edes Jamesin kanssa touhutessa huomannut.

Tyttö tuli, ja Rosie nimesi hänet heti Sophieksi.

Lomasta nauttiminen ei kauaa onnistunut, sillä talo tuntui sortuvan kasaan. Pienellä fiksaamisella kaikki kuitenkin sujui... Toistaiseksi...

Irwin, joka oli ainoa työssäkäyvä Rosien ollessa äitiyslomalla, huolehti Jamesista. Poika oli oppinut (hieman huterasti tosin), kävelyn, joten tuon perässä sai juosta koko ajan.

Rosie huomasi että pahoinvointia yllätti usein sotkuja siivotessa, mutta oletti asian olevan normaalia. Talohan oli oikea sikolätti.

Raskaus kuitenkin paljastui taas syypääksi, ja Rosie tuijottelikin pyöristyvää vatsakumpua onnellisena.

Haittapuoliakin toki oli. Yksi niistä oli jatkuva oksentelu. Ja se tiesi vain lisää siivousta.

Irwin otti uutiset vastaan hyvin. Hänestä lapset olivat ihania, vaikka häntä hieman pelotti kuka perisi vampyyriuden ja kuka ei.

Irwin menikin lueskelemaan lisää vauvanhoidosta. Hän halusi kaiken sujuvan täydellisesti.

James kasvoi lapseksi, ja varsin suloiseksi sellaiseksi. Hänelle ei edes sänkyä talosta tosin tilanpuutteen takia liiennyt, ja poikaparka nukkui makuupussissa aulassa.

Uusi perheenjäsen ilmoitteli tulostaan heti synttärikakun jälkeen. Sairaalasta palattuaan Rosie kantoi jo toista tyttölasta, Emmaa sylissään.

Myös Sophie oli kasvanut taaperoksi. Järkytyksekseen Irwin huomasi hänen olevan vampyyri, muttei sanonut mitään.

Talossa oli paljon kiireitä, ja kissojen hoito jäi vähemmälle. Toki aina oli vettä ja ruokaa sekä puhdas hiekkalaatikko, mutta hellittelyä olisi tarvittu enemmän.

James oli heti ensimmäisestä päivästä tajunnut koulun tärkeyden, ja teki töitä sen eteen. Hänellä ei oikein muuta tekimistäkään ollut, kun ei ollut edes omaa huonetta.

Iltaisin käpertyessään makuupussiinsa James antoi höyhenten pöllytä ja hengitti syvään. Se rauhoitti hänet ja pian James odottikin jo huomista innokkaana.

Joskus James ja Irwin olivat ainoat, jotka olivat aamupalalla samaan aikaan. James ryysti purkkismoothieta ja Irwin purkkiverta.

 

"Isi, mitä tuo kummallinen neste on jääkaapin perukoilla? Saanko joskus maistaa?" James kysäisi. "Ei, et missään nimessä. Se on öh... minun juomaani", tokaisi Irwin pelästyneenä.

 

James oli saanut syntymäpäivälahjaksi pari hienoa lelua, joista eräs oli sukellusputki. Mielikuvitusleikkejä rakastavalle pojalle se oli täydellinen lahja, josta riitti paljon iloa.

Kissat olivat saaneet hienon Kissalan, jossa kelpasi nukkua monet torkut. Siinä oli myös se etu, että nyt kaikki kissat saisivat teroittaa kynsiään yhtä aikaa.

James tapasi erään ystävän, josta tuli hänelle todella tärkeä. He istuivat yhdessä koulubussissa ja James kävi heillä joskus kylässä ja toisinpäin.

James tuli kotiin vasta illallisaikaan, mikä ei tosin vaivannut Rosieta, koska James teki kaverillaan läksyt.

Kaikki kissat tulivat hyvin toimeen yhdessä, ja ne viettivät keskenään paljon aikaa.

Uudet pikkuihmiset tosin olivat Mansikasta kovin kiinnostavia, ja se viettikin paljon aikaa haistellen noita kummajaisia.

Rosie sen sijaan vietti suurimman osan päivästä suloisen Emman kanssa. Kaikki tuntuivan olevan Stewarteiden taloudessa kohdallaan. Toistaiseksi...