Osa 6 - Kesäloma

 Tässä osassa ei oikeastaan tapahtunut mitään erikoista, pelkkää tylsää arkielämää. No pian alkaa tapahtumaan. :D Hyvää viikonloppua kaikille, nauttikaa osasta! :-)

Rosie jaksoi kokata herkkuruokia muullonkin kuin syntymäpäivinä. Hän heräsi joka aamu paljon aikaisemmin kuin muut ja alkoi kokkailla herkkuja.

Aamiaispöydässä syötiinkin kokkailuja. Kaikki olivat niihin tyytyväisiä, ja Marko ja Tiffany olivat ylpeitä.

Tiffany rakastuikin suloiseen Mustikkaan. Hän vietti kissan kanssa paljon aikaa, harjaili ja hoivasi.

Mustikasta kyllä huomasi, että se oli kaltoinkohdeltu - se saattoi halutessaan vahtia ruokakippoaan tunninkin. Ilmeisesti joskus sille ei ollut annettu kunnolla ruokaakaan.

Lucy viihtyi omissa maailmoissaan, mutta eri tavalla kuin ujo Rosie. Hän ei halunnut leikkiä leikkejä. Siinä missä Rosie luki ja piirsi, Lucy istuskeli sängyllä. Hän odotti innolla tutustuvansa paremmin kavereihin, ottei tarvitsisi olla yksinään.

Kun Rosie meni nukkumaan ja Sean hieman myöhemmin, kaivautui Lucykin peiton alle. Hän ei katsonut kelloa, vaan mietiskeli yhtä asiaa, jota oli jo pitkään suunnitellut...

Pläts! "Auuch, toi sattu! Luovutan, luovutan" kakoi Lucy henkeään haukkoen. "Tiina, oot liian kova vastus", totesi tyttö. Oli lauantai, kaunis kesäpäivä. Kesäloma ei ollut erityisen pitkä, puolet kesästä, ja siihen piti vielä laskea ne viikonloputkin! (Kesäni kestää 7 pv. Lasken yksi vk-loppu + laiskottelupäivän lomaksi)

"Siistii, että loma alko just ku pääsin kouluun", Lucy naurahti ystävälleen, johon oli tutustunut koulussa. Ylä-aste ja lukio (ja myös ala-aste siis) kuuluivat kaikki samaan rakennukseen. "Oot kyllä paljon kivempi ku toi tylsä Rosie. Ja sun hiukset on niin ihanat", sanoi Lucy äänessään hivenen kateutta.

"Sitten kun oot vanhempi, voit värjätä myös tämmöset. Mutta ei vielä. Ja usko pois, et oo tavannu mun siskoo - se on taatusti ärsyttävämpi", Tiina vastasi hymy huulillaan. "No, ollaanko vesisotaa uus rundi?"

Lucylla oli kavereita, muilla lapsilla ei hirveästi. Sean ei ollut suosittu, mutta Rosie ei ollut ehtinyt tutustua oiken kehenkään. Hehän olivat olleet koulussa alle viikon! Sean vietti siksi vapaahetkensä nallensa kanssa. Se oli ollut hänellä jo kauan, eikä siitä luovuttaisi noin vain.

Rosie taas vietti Mustikan kanssa hetkensä. Kissa oli leikkisä ja hellyydenkipeä, eli juuri täydellinen seurakisu, jolle rupatella huolet ja ilot.

Aina piti kuitenkin syödä yhdessä, oli miten oli. Ei tämä lauantai mikään poikkeus ollutkaan. Marko kokkasi jotain helppoa Tiffanyn ollessa töissä myöhään asti. "Isä hei, tänään oli tosi kiva päivä. Voiko toi Tiina tulla meille huomennakin?" "Lucy, se ei käy. Me olemme äidin kanssa suunnitelleet jo huomisen, teitäkin koskien", vastasi Marko. "Hmph, tyhmää", Lucy veti murjotusilmeen eikä sanonut mitään.

Rosie jäi  pyörittelemään silmiään. "Kiva, huomiselle tekemistä. Lucy, ei se Tiina voi olla perhettä tärkeämpi", Rosie mumisi ja tuijotteli hämmästyneenä sisartaan.

Tyttö tiskasi mielellään astiat, silloin oli hyvä ajatella. Tänään mielessä pyöri, miten Lucy oli muuttunut päivässä. 

Seuraavana aamuna Lucy heräsi aikaisin ja täytti Mustikan ruokakupin. Kissa oli hurmannut Lucynkin, joka rakasti kissoja.

Tiffany oli saanut ylennyksen jos toisenkin, ja nyt oli jo niin korkeassa asemassa, että keikkabussi kuljetti Stewarteiden taloutta ympäri kaupunkia, ei taksi.

Vanhemmat olivat suunnitelleet kesäfestareita, ja ryntäsivätkin heti ensimmäisenä syömiskisaan.

 Tiffany voitti kisan, eikä edes rynnännyt pusikkoon oksentamaan, vaan jäi viilentämään itseään. Päivä oli lämmin.

Rosie kävi kasvojenmaalauskojulla, josta tyttö maalauttikin kauniin auringon poskeensa. Tyttö tuhlasi siihen taskurahansa, mutta se oli sen arvoista.

Sean taas kävi hyppimässä ja pomppimassa trampoliinilla, joka oli koottu yhteen nurkkaan. Se oli hauskaa hupia.

Rosie ja Lucy menivät myös kokeilemaan rullaluistelua. Rosie tutustui ystävälliseen ja mukavaan Ernaan, joka auttoikin pienempää mielellään pirueteissa.

Tiffany kokeili suihkurusketuksen ottoa, ja olikin tyytyväinen tulokseen.

Illallinen, ei tosin terveellinen sellainen, syötiinkin kesäfestareilla. Rosie teki itselleen kirsikkajätskin, joka värjäsi tytön kielen räjähtävän punaiseksi.

Kuun päästiin kotiin, ammuttiin ilotulitteet. Niitä oli ostettu kolmea erilaista. Aikuiset saivat sytyttää langat.

Kauniit tulitteet nousivatkin korkealle.

Lapsille oli ostettu tähtisadetikkuja, joista he olivatkin innoissaan.

Viimeisen lomapäivän vanhemmat halusivat viettää rannalla. Tiffany loikoili uimapatjalla, nautti helteestä ja kuunteli lokkien kirkumista.

Kaksosten välillä rauhaa ei ollut ollenkaan. Lucy oli päättänyt, ettei hän tarvinnut Rosieta kaverikseen. Ilkeät pilat ja kepposet siskoa kohtaan olivat hauskoja, ja suolaista merivettä oli kiva roiskutella kirvelemään silmiä.

Lucy oli kuitenkin aliarvioinut siskonsa, ja pahasti. Rosie oli osannut varautua, toisin kuin Lucy. Rosie ei kuitenkaan jaksanut kinaa, vaan ui poispäin.

Hiekan pöllyttely rannalla oli muutenkin paljon kivempaa kuin ilkeily.

Kun arkeen päästiin taas kiinni, koitti Rigt planin seuraava keikka. Bändin taival tuskin tulisi olemaan pitkä, puolet jäsenistä kun olivat jo vanhuksiakin.

Tiffany osasi yhä kuitenkin vanhat temput, ja yleisö (joskin vain viiden simin) yltyi raikuviin aploodeihin.

Tiffany ja Marko olivat sopineet tiukan säännön - ei kavereita arki-iltoina. Rosielle se sopi hyvin, muttei Lucylle. Tyttö kiukutteli ja murjotti, mutta huomattuaan ettei se auttanut, hän vietti Mustikan harvat vapaahetket itsensä kanssa. Kissaa kun joku oli aina paapomassa.

Vaikka olihan kissan omistamisessa huonotkin puolensa - tosin aikuiset hoitivat ne. Hiekkalaatikon tyhjennys oli kyllä kieltämättä yksi niistä.

Pian olikin jo Seanin aika kasvaa teiniksi. Poika oli asiasta innoissaan, nyt hän pääsisi uudelle luokalle, koska ne sekoittuisivat.

Rosien tunnollisuuden koulussa huomasi kakkupöydässäkin. "Ottaisit ny vähän, tämä on hyvää", houkutteli Tiffany. "En, ennen kun oon kirjottanut Persiallaissodista kertovan esseen loppuun. Leonidas oli Spartan kuningas..."

Lucy taas ei ollut kiinnostunut koulusta pätkääkään. "Bussi tulee vartin päästä, menisit jo pukemaan", opasti Sean. "Suksi kuuseen."

Kahdenkymmenen minuutin kuluttua Lucy pomppasi ylös sängystä paniikin jumputtaessa rinnassa. "Apua, mä oon myöhässä!"

Ilkeä Lucy ei ollut Seanin ja Rosien suuressa suosiossa. Siksi he istuivat aina bussissa vierekkäin, ja jättivät Lucyn istumaan bussin perälle yksinään. No, kunnes Tiina nousisi kyytiin.

Hieman myöhemmin samana päivänä Sean pamautti oven auki ja huudahti "Kotona ollaan! Oli tosi kiva koulupäivä uudistuneella luokalla", huuteli Sean eteiseen.

Hän huomasikin Tiffanyn tiskaamassa jotenkin poissaolevan näköisenä. Ja surullisen. Mutta toisaalta, taakaapäin ei nähnytkään ilmeitä.

Tiffany kuitenkin kiskaisi hymyn naamalleen. "Loistavaa. Minä menen soittamaan!" "Mutta siellä sataa kuin saavista kaatamalla", Sean selitti, mutta Tiffany viiletti jo eteiseen.

Kitaraan oli hyvä tukeutua. Tiffany ei voinut uskoa tapahtunutta. Aluksi oli tullut soitto, että rakas perheystävä oli kuollut. Timoteus Sus. Sitten oli tullut melkein heti perään soitto vanhempien tilan huononemisesta. Ei.

Myös haravointi oli hyvää puuhaa, kun ajatukset harhailivat. Syksy oli hiipinyt Twinbrookiin yllättäen.

"Ihan tosi, jaksatteko te oikeesti tehä noita läksyjä?" "Tekisit sinäkin, Lucy. Ihan oikeesti", Sean vastasi. "Ihan sama. Meen soittaa Tiinalle", tiedotti Lucy ja paineli pois.

"Tiina noi oikeesti mä en jaksa! Ja..." Tiinalle oli hyvä purkaa tunteita. Läksyt ei olleet Lucyn juttu, ne tehtiin joskus jos ei ollut tekemistä. Lucy oli muutenkin erilainen. Kapinoiva. Valmis kaikkeen. Tytöstä ei koituisi hyvää...

Osa 5 - Lumoava Ranska

Osa 5. Peli kaatuili Ranskassa, en pystynyt pelaamaan (saamaan simejä pois Ranskasta) mutta pitkien yritysten jälkeen se onnistui. Siksi häämatka jäikin kesken.. Ja nyt haluan kertoa millä "säännöillä" pelaan. Eli, en laske Tiffanya ja Markoa ensimmäiseksi sukupolveksi, vaan Seanin & kaksoset. Yritän olla käyttämättä koodeja, paitsi hätätilanteet (resetsim yms.) En laske pisteitä ja käytän ladattuja, mutta en paljon 1§ maksavia huonekaluja. Nyt on vähän selvyyttä pelailuuni :-))

Aamulla herättyään Sean aloitti päivän kotitöillä. Ilmeisesti vanhemmat olivat yön aikana tulleet kaksosten luo ja unohtaneet tyhjentää potan.

Tiffany pääsi taas ruoanlaiton makuun, kun ehti. Nyt Seanin kasvettua oli hieman helpompaa. Tiffany eksyi välillä miettimään entistä elämäänsä. Hän oli ollut niin hemmoteltu ja idiootti. Nyt kaikki oli - onneksi, hyväksi onneksi - toisin, mutta silti, mitenhän elämä olisi jatkunut jos nainen ei olisi lähtenyt?

Sean piti äitinsä kokkauksista ja rakasti erityisesti vohveleita. "Mmh, ihanaa", poika kehui eräänä päivänä aamiaispöydässä.

Tiffany rakasti lasten kanssa puuhailua. Se vain oli niin kiva nähdä kuinka omat lapset oppivat uuttaa, ja vieläpä innoissaan siitä!

Sean ei ollut vielä saanut kavereita - pieni loma oli sattunut Seanin kasvun kohdalle juuri sopivasti - joten poika vietti aikaa yksikseen. Hän ui läheisessä joessa, poimi (kuinka likkamaiselta se kuulostikaan) kukkia, ja pyydysti perhosia.

Häitä edeltävänä iltana tunnelma oli iloinen ja tiivis. Sean oli onnellinen vanhempiensa puolesta, ja Lucy ja Rosie nyt eivät luonnollisestikaan tienneet mitään häistä.

Kun hääaamu viimein koitti, meni Marko aluksi lastenhuoneeseen. Lastenhoidon lomassa Marko mietiskeli, pitäisikö Tiffany yllätyksestä. Marko oli myynyt hänelle tärkeän autonsa, jotta voisi ostaa häämatkan Ranskaan. Juhlat alkaisivat kolmen maissa, joten aamutoimet ehtisi tehdä ja muovituolit sun muut raahata paikalla ja vielä valmistautuakin hyvissä ajoin. Marko - kuten miehillä oli tapana - vetäisisi vain puvun niskaan ja harjaisi hiukset, eikä hössöttänyt, toisin kuin...

... Tiffany. Nainen hääsäsi ja höösäsi ja hermostui kaikista pikkuasioista. Juuri kun sen lipaston jäykän ovenkin piti juuri tänään jumittua ja kun sen lakan piti loppua kesken juuri tänään ja ja ja ja...

Tiffany kuitenkin sai pukunsa puettua muuten ongelmitta. Se ei ollut valkoinen, koska Tiffany ei ollut missään nimessä halunnut valkoista pukua, mutta kaunis ja puki naista. Siinä oli kaunis vyö ja se oli hyvin taidokkaasti tehty. Kun puku oli hyvin, jaksoi viihdyttää vieraitakin ennen seromonian alkua.

Kun seremonia pääsi käyntiin, Tiffany huomasi vain hymyilevänsä idiootisti. Hän oli siinä, menossa naimisiin ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistäkin) kertaa, ja nyt hän hymyili idiootisti! "Tahdotko":kin tuli ulos käkäistynä ja yskäisyn saattelemana.
 

Sormusten vaihtoon asti päästyään Tiffany rentoutui. Marko oli ollut ihan rento koko häiden ajan, mutta no, naisethan höösäsivät enemmän kuin miehet.

Kun suudelmaan asti päästiin, Tiffany tunsi vain onnea, rakkautta ja iloa. Murheet väistyivät tieltä, kun Markokin syleili siinä niiin lämpimänä...

Tietysti häissä heiteltiin myös riisiä. Giselle oli yksi innokkaimpia heittäjinä - hän siis oli Right planin basisti.

Koska Seanin synttärikakku onnistui täysin, sama leipomo sai tehdä myös hääkakun. Ilta loppui tanssiin, iloon, kakkuun ja nauruun - ja tietysti ihanaan häämatkayllätykseen.

Ranska. Lento Twinbrookista oli ollut pitkä, mutta matkan arvoinen. Tiffany oli henkäissyt ihastuksesta ja vain halannut Markoa nähdessään RANSKAN (siis sen Ranskan, jossa oli ihanaa ruokaa, ihania vaatteita ja ihania ihmisiä!!!) levittäytyvän heidän alleen.

Tiffany ja Marko istuivat lukemassa rauhallisessa pöydässä. He olivat olleet ostoksilla pari tuntia, ja Tiffany oli saanut uudet muotivaatteet. Myös kirjoja oli ostettu pari.

Nälkä kuitenkin yllätti, ja kaunis kahvila sai kelvata. Marko tilasi leivän ja Tiffany ihanan näköisen keiton. Ruoat olivat herkullisia, ja lautaset tyhjenivät pikaista vauhtia.

Syötyään Tiffany pomppasi seisomaan ja ihaili sormustaan. "Marko, mitä hyvää minä olen maailmalle tehnyt ansaitakseni sinut?"

Sanoja ei tarvittu - suudelmaa siinä tarvittiin.

"Tiffany, rakastan sinua. Mitä hyvää minä olen tehnyt ansaitakseni sinut?"

Ja koko häämatka jatkui romanttisissa tunnelmissa.

Sean ei ollut viihtynyt huoneessaan vanhempien ollessa häämatkalla kaksosten huutaessa surkeaa lastenvahtia apuun - joka ei muuten tullut - ja niinpä hän halusi nukkua vanhempiensa huoneessa. Tiffany ja Marko tunsivat syyllisyyttä asiasta, ja Marko korvasi sen lukemalla Seanille iltasatuja.

Tiffany nukkui Seanin vieressä, ja Marko Seanin sängyssä.

Kun aurinkoinen sunnuntaiaamu koitti, Stewartit valmistautuivat lähtöön. "Olen vuokrannut kevätmarkkinoilta kojun", selitti Tiffany perheelleen. Kaksosille oli tilattu lastenvahti, ja päivää odotettiin innolla.

Marko yllättyi Tiffanyn työstä - hän oli pusukopin hoitaja. PUSUKOPIN HOITAJA!! Joka oli naimisissa! Markolla oli kosto valmiina...

Sean taas vietti aikaansa munajahdissa. Poika oli innoissaan asiasta ja pomppi ja hyppi, toiveenaan pääpalkinto.

Kun kymmmenes asiakas tuli Tiffanyn luo ja pussasi huulille pitkän suukon, Marko kiehui kateudesta.

Marko seisoi oman pussauskoppinsa luona kateellisena - hänellä oli käynyt vain kaksi asiakasta.

Innokas Sean voitti munajahdista lilapohjaisen keltapilkullisen munan. Hän oli ylpeä voitostaan.

Huvialueella oli hauska leikkiä ampiaisleluilla.

Sean tiesi, että pelkojen kohtaaminen oli oikein. Olihan se totta, että hän oli paennut huoneesta kaksosten huudon takia, mutta hieman hän ehkä pelkäsi monstereita sängyn alla.

Kun sängyn alla ei näkynytkään mitään epäilyttävää - pölypunkkeja lukuunottamatta - uskalsi sänkyyn kiivetä turvallisesti.

Ja kun aamuisin kiipesi ylös sängystä heräten auringonpaisteesen, mietti taas kuinka typerä oli illalla ollutkaan.

Sean oli hyvin itsenänen lapsi. Juuri kun Sean kiirehti bussille, heräsivät Tiffany ja Marko. Poika söi yksin aamupalan, tiskasi lautasen, veti vaatteet niskaan ja lähti bussille joka aamu rutiininomaisesti. Eri asia, oliko aamupala terveellinen vai ei...

Vaikka olihan Tiffanyllä ja Markolla syykin asiaan. Lucy ja Rosie, kuinka suloisia he olivatkaan, vaativat paljon huolenpitoa, eikä se onnistunut jos toinen kokkasi aamupalaa ja toinen jutteli Seanille.

Sean oli erittäin tunnollinen kouluhommissa. Hänen keskiarvonsa oli 8 - ei siis mikään huippu, muttei huonokaan ala-asteelaiselta - ja hän teki läksyt heti koulun jälkeen. Pojalle ei ollut kavereita, hänestä kulki paria ilkeää huhua, eikä talossakaan ollut mitään huviketta. Ei televisiota, ei tietokonetta. Ja Markolla oli rämä puhelin, jossa oli vain matopeli eikä Tiffanyn puhelimessa pelejä lainkaan. Siksi läksyihin jäi kiitettävästi aikaa.

Seanilla oli kuitenkin liikaa vapaa-aikaa, ja hän vietti sen siskojensa kanssa. Vanhemmilla oli kädet täynnä töitä ilman, että oli lapsia vahdittavana, joten Marko teki suuren palveluksen. Ja olivathan taaperot suloisia.

Kaikessa hiljaisuudessa, juuri lavuaarin pestyään Marko tunsi kihelmöintiä kehossaan. Hän oli laskenut päiviä tähän, muttei myönteisessä mielessä. Hänestä tuli vanhus! Tiffany oli vasta nuori ja hän jo vanha. Kakkukestejä ei todellakaan pidettäisi, joten Marko kasvoi salaa vessassa.

Kun eräs kaunis sateinen kevätaamu koitti, kävi Tiffany herättelemässä Rosien. "Hei kulta, arvaa mikä päivä tänään on? Syntymäpäivä!" Syntymäpäiviä oli tulossa tiheään tahtiin, oli kulunut vain pari päivää Markon kasvusta.

"Odotas siinä, niin äiti laittaa aamupalaa", Tiffany selitti Rosielle. Hän halusi pitää lapsen lähellään, koska tuo oli Rosien viimeinen päivä taaperona.

Marko taas helli Lucya. Hänestä tuntui enemmän vaarilta kuin isältä. Hän oli vaimoaan niin paljon vanhempi. Pian hän olisi jo haudassa - näkisiköhän hän ikinä kaksosia aikuisina?

Samaan aikaan Tiffany kokkaili iloisesti lettuja keittiössä. Pitäisi syödä synttäreiden kunniaksi jotain hyvää ja herkullista, ei mitään purkkiruokaa.

Sean oli jo mennyt kouluun, joten hän ei ehtinyt aamiaispöytään, mutta Marko ja Tiffany istuivat ja juttelivat. Letut maistuivat hyviltä ja iloinen tunnelma sai Markonkin hymyilemään vanhuudesta huolimatta.

Rosie ei osannut vielä puhua kunnolla, joten Tiffany ryhtyi opettamaan.  

Vanhennuttuaan Marko maalasi vielä enemmän. Hän oli halunnut kohota maankuuluksi, muttei ehtisi. Se ikä tuli ja esti unelmat ja haaveet.

Samana iltana juhlittiin kaksosten synttäreitä. Oli Lucyn vuoro puhaltaa kakku. Täysikuu loi oman taianomaisen hohteensa loistaessa kirkkaana.

Sean ja Marko hurrasivat äänekkäästi koko tapahtuman ajan.

Lucy tarvitsi hieman apua kynttilöiden puhaltamisessa, muttei paljon. Olihan hän jo iso tyttö.

Rosie (kömpelys, taiteellinen, kunnianhimoinen) kasvoikin varsin nätiksi neidiksi.

Samoin Lucy. (ylitunteellinen, ulkoilmasim, nero)

Parin päivän kuluttua selvisi jo, että Rosie oli kiltti tyttö. Hän petasi petinsä kiltisti joka aamu, siivosi astiat ja oli muutenkin avulias.

Pehmeä puulattia päästi narahduksen, kun kissatohveleiden tepsuttelu kuului lähestyvän Rosien sänkyä.

Tulija oli Lucy.

"Moi, sisko", aloitti Lucy. "Jännittääkö ensimmäinen koulupäivä?" Lucy ja Rosie eivät olleet ylimpiä ystäviä, mutta kavereita kuitenkin. Vanhemmasta Seanista kun ei ollut juttukaveriksi - poika halusi puhua vain autoista ja muusta tylsästä.

Rosie ei kuitenkaan ehtinyt rupatella pitkään, sillä tänään olisi Tiffanyn synttärit. Tyttö halusi tehdä äidille aamupalaksi herkullisia muffineita uunilla, joka oli tullut uudistettuun lastenhuoneeseen.

Myös Markolla oli synttäriyllätys Tiffanylle. Hän tiesi että nainen oli kauan haaveillut kissasta, joten hän soitti erään puhelun ja adoptoi kaltoinkohdellun Mustikka-kissan Stewarteille.

Kun lapset saapuivat koulusta, he pääsivät heti testailemaan uudistunutta keittiötä - läksyjen merkeissä. Miten niitä tuli jo ekana päivänä noin paljon?

Samassa kuului oven avaus ja kaunis, nuori nainen asteli sisään. "Hei. Tämä vaikuttaa hyvältä ja rakastavalta kodilta Mustikka-raasulle. Soittakaa jos tulee ongelmia", nainen selitti käyttelyn päätteeksi hämmästyneelle Tiffanylle.

Samassa suloinen Mustikka hölkytti sisään. Nyt Tiffanyllekin selvisi, että kyseessä oli suloinen kissa!

Nainen täyttikin söpön ruokakupin heti täyteen.

Perinteistä poiketen päätettiin ensin syödä kakku, ja sitten kasvaa. Kakkukin oli puolikas Lucyn ja Rosien synttärikakku, joka oli jäänyt jäljelle, mutta ei Tiffany ollut moksiskaan.

Nainen kasvoi aikuiseksi hymyn saattelemana. Hänellä oli kaikki hyvin - koti, ihana mies, työ jossa hän viihtyi, kolme suloista lasta ja nyt Mustikkakin.

Kaivettuaan uudet vaatteet kaapista ja leikattuaan hieman hiuksiaan Tiffany näytti aikuistuneemmalta.

Mustikka viihtyi heti kodissaan, ja torkahtikin juhlien ajaksi uudelle pedilleen.

Sinä iltana kömpiessään nukkumaan Tiffany mietti, ettei mikään voinut olla paremmin.