Aamulla herättyään Sean aloitti päivän kotitöillä. Ilmeisesti vanhemmat olivat yön aikana tulleet kaksosten luo ja unohtaneet tyhjentää potan.
Tiffany pääsi taas ruoanlaiton makuun, kun ehti. Nyt Seanin kasvettua oli hieman helpompaa. Tiffany eksyi välillä miettimään entistä elämäänsä. Hän oli ollut niin hemmoteltu ja idiootti. Nyt kaikki oli - onneksi, hyväksi onneksi - toisin, mutta silti, mitenhän elämä olisi jatkunut jos nainen ei olisi lähtenyt?
Sean piti äitinsä kokkauksista ja rakasti erityisesti vohveleita. "Mmh, ihanaa", poika kehui eräänä päivänä aamiaispöydässä.
Tiffany rakasti lasten kanssa puuhailua. Se vain oli niin kiva nähdä kuinka omat lapset oppivat uuttaa, ja vieläpä innoissaan siitä!
Sean ei ollut vielä saanut kavereita - pieni loma oli sattunut Seanin kasvun kohdalle juuri sopivasti - joten poika vietti aikaa yksikseen. Hän ui läheisessä joessa, poimi (kuinka likkamaiselta se kuulostikaan) kukkia, ja pyydysti perhosia.
Häitä edeltävänä iltana tunnelma oli iloinen ja tiivis. Sean oli onnellinen vanhempiensa puolesta, ja Lucy ja Rosie nyt eivät luonnollisestikaan tienneet mitään häistä.
Kun hääaamu viimein koitti, meni Marko aluksi lastenhuoneeseen. Lastenhoidon lomassa Marko mietiskeli, pitäisikö Tiffany yllätyksestä. Marko oli myynyt hänelle tärkeän autonsa, jotta voisi ostaa häämatkan Ranskaan. Juhlat alkaisivat kolmen maissa, joten aamutoimet ehtisi tehdä ja muovituolit sun muut raahata paikalla ja vielä valmistautuakin hyvissä ajoin. Marko - kuten miehillä oli tapana - vetäisisi vain puvun niskaan ja harjaisi hiukset, eikä hössöttänyt, toisin kuin...
... Tiffany. Nainen hääsäsi ja höösäsi ja hermostui kaikista pikkuasioista. Juuri kun sen lipaston jäykän ovenkin piti juuri tänään jumittua ja kun sen lakan piti loppua kesken juuri tänään ja ja ja ja...
Tiffany kuitenkin sai pukunsa puettua muuten ongelmitta. Se ei ollut valkoinen, koska Tiffany ei ollut missään nimessä halunnut valkoista pukua, mutta kaunis ja puki naista. Siinä oli kaunis vyö ja se oli hyvin taidokkaasti tehty. Kun puku oli hyvin, jaksoi viihdyttää vieraitakin ennen seromonian alkua.
Kun seremonia pääsi käyntiin, Tiffany huomasi vain hymyilevänsä idiootisti. Hän oli siinä, menossa naimisiin ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistäkin) kertaa, ja nyt hän hymyili idiootisti! "Tahdotko":kin tuli ulos käkäistynä ja yskäisyn saattelemana.
Sormusten vaihtoon asti päästyään Tiffany rentoutui. Marko oli ollut ihan rento koko häiden ajan, mutta no, naisethan höösäsivät enemmän kuin miehet.
Kun suudelmaan asti päästiin, Tiffany tunsi vain onnea, rakkautta ja iloa. Murheet väistyivät tieltä, kun Markokin syleili siinä niiin lämpimänä...
Tietysti häissä heiteltiin myös riisiä. Giselle oli yksi innokkaimpia heittäjinä - hän siis oli Right planin basisti.
Koska Seanin synttärikakku onnistui täysin, sama leipomo sai tehdä myös hääkakun. Ilta loppui tanssiin, iloon, kakkuun ja nauruun - ja tietysti ihanaan häämatkayllätykseen.
Ranska. Lento Twinbrookista oli ollut pitkä, mutta matkan arvoinen. Tiffany oli henkäissyt ihastuksesta ja vain halannut Markoa nähdessään RANSKAN (siis sen Ranskan, jossa oli ihanaa ruokaa, ihania vaatteita ja ihania ihmisiä!!!) levittäytyvän heidän alleen.
Tiffany ja Marko istuivat lukemassa rauhallisessa pöydässä. He olivat olleet ostoksilla pari tuntia, ja Tiffany oli saanut uudet muotivaatteet. Myös kirjoja oli ostettu pari.
Nälkä kuitenkin yllätti, ja kaunis kahvila sai kelvata. Marko tilasi leivän ja Tiffany ihanan näköisen keiton. Ruoat olivat herkullisia, ja lautaset tyhjenivät pikaista vauhtia.
Syötyään Tiffany pomppasi seisomaan ja ihaili sormustaan. "Marko, mitä hyvää minä olen maailmalle tehnyt ansaitakseni sinut?"
Sanoja ei tarvittu - suudelmaa siinä tarvittiin.
"Tiffany, rakastan sinua. Mitä hyvää minä olen tehnyt ansaitakseni sinut?"
Ja koko häämatka jatkui romanttisissa tunnelmissa.
Sean ei ollut viihtynyt huoneessaan vanhempien ollessa häämatkalla kaksosten huutaessa surkeaa lastenvahtia apuun - joka ei muuten tullut - ja niinpä hän halusi nukkua vanhempiensa huoneessa. Tiffany ja Marko tunsivat syyllisyyttä asiasta, ja Marko korvasi sen lukemalla Seanille iltasatuja.
Tiffany nukkui Seanin vieressä, ja Marko Seanin sängyssä.
Kun aurinkoinen sunnuntaiaamu koitti, Stewartit valmistautuivat lähtöön. "Olen vuokrannut kevätmarkkinoilta kojun", selitti Tiffany perheelleen. Kaksosille oli tilattu lastenvahti, ja päivää odotettiin innolla.
Marko yllättyi Tiffanyn työstä - hän oli pusukopin hoitaja. PUSUKOPIN HOITAJA!! Joka oli naimisissa! Markolla oli kosto valmiina...
Sean taas vietti aikaansa munajahdissa. Poika oli innoissaan asiasta ja pomppi ja hyppi, toiveenaan pääpalkinto.
Kun kymmmenes asiakas tuli Tiffanyn luo ja pussasi huulille pitkän suukon, Marko kiehui kateudesta.
Marko seisoi oman pussauskoppinsa luona kateellisena - hänellä oli käynyt vain kaksi asiakasta.
Innokas Sean voitti munajahdista lilapohjaisen keltapilkullisen munan. Hän oli ylpeä voitostaan.
Huvialueella oli hauska leikkiä ampiaisleluilla.
Sean tiesi, että pelkojen kohtaaminen oli oikein. Olihan se totta, että hän oli paennut huoneesta kaksosten huudon takia, mutta hieman hän ehkä pelkäsi monstereita sängyn alla.
Kun sängyn alla ei näkynytkään mitään epäilyttävää - pölypunkkeja lukuunottamatta - uskalsi sänkyyn kiivetä turvallisesti.
Ja kun aamuisin kiipesi ylös sängystä heräten auringonpaisteesen, mietti taas kuinka typerä oli illalla ollutkaan.
Sean oli hyvin itsenänen lapsi. Juuri kun Sean kiirehti bussille, heräsivät Tiffany ja Marko. Poika söi yksin aamupalan, tiskasi lautasen, veti vaatteet niskaan ja lähti bussille joka aamu rutiininomaisesti. Eri asia, oliko aamupala terveellinen vai ei...
Vaikka olihan Tiffanyllä ja Markolla syykin asiaan. Lucy ja Rosie, kuinka suloisia he olivatkaan, vaativat paljon huolenpitoa, eikä se onnistunut jos toinen kokkasi aamupalaa ja toinen jutteli Seanille.
Sean oli erittäin tunnollinen kouluhommissa. Hänen keskiarvonsa oli 8 - ei siis mikään huippu, muttei huonokaan ala-asteelaiselta - ja hän teki läksyt heti koulun jälkeen. Pojalle ei ollut kavereita, hänestä kulki paria ilkeää huhua, eikä talossakaan ollut mitään huviketta. Ei televisiota, ei tietokonetta. Ja Markolla oli rämä puhelin, jossa oli vain matopeli eikä Tiffanyn puhelimessa pelejä lainkaan. Siksi läksyihin jäi kiitettävästi aikaa.
Seanilla oli kuitenkin liikaa vapaa-aikaa, ja hän vietti sen siskojensa kanssa. Vanhemmilla oli kädet täynnä töitä ilman, että oli lapsia vahdittavana, joten Marko teki suuren palveluksen. Ja olivathan taaperot suloisia.
Kaikessa hiljaisuudessa, juuri lavuaarin pestyään Marko tunsi kihelmöintiä kehossaan. Hän oli laskenut päiviä tähän, muttei myönteisessä mielessä. Hänestä tuli vanhus! Tiffany oli vasta nuori ja hän jo vanha. Kakkukestejä ei todellakaan pidettäisi, joten Marko kasvoi salaa vessassa.
Kun eräs kaunis sateinen kevätaamu koitti, kävi Tiffany herättelemässä Rosien. "Hei kulta, arvaa mikä päivä tänään on? Syntymäpäivä!" Syntymäpäiviä oli tulossa tiheään tahtiin, oli kulunut vain pari päivää Markon kasvusta.
"Odotas siinä, niin äiti laittaa aamupalaa", Tiffany selitti Rosielle. Hän halusi pitää lapsen lähellään, koska tuo oli Rosien viimeinen päivä taaperona.
Marko taas helli Lucya. Hänestä tuntui enemmän vaarilta kuin isältä. Hän oli vaimoaan niin paljon vanhempi. Pian hän olisi jo haudassa - näkisiköhän hän ikinä kaksosia aikuisina?
Samaan aikaan Tiffany kokkaili iloisesti lettuja keittiössä. Pitäisi syödä synttäreiden kunniaksi jotain hyvää ja herkullista, ei mitään purkkiruokaa.
Sean oli jo mennyt kouluun, joten hän ei ehtinyt aamiaispöytään, mutta Marko ja Tiffany istuivat ja juttelivat. Letut maistuivat hyviltä ja iloinen tunnelma sai Markonkin hymyilemään vanhuudesta huolimatta.
Rosie ei osannut vielä puhua kunnolla, joten Tiffany ryhtyi opettamaan.
Vanhennuttuaan Marko maalasi vielä enemmän. Hän oli halunnut kohota maankuuluksi, muttei ehtisi. Se ikä tuli ja esti unelmat ja haaveet.
Samana iltana juhlittiin kaksosten synttäreitä. Oli Lucyn vuoro puhaltaa kakku. Täysikuu loi oman taianomaisen hohteensa loistaessa kirkkaana.
Sean ja Marko hurrasivat äänekkäästi koko tapahtuman ajan.
Lucy tarvitsi hieman apua kynttilöiden puhaltamisessa, muttei paljon. Olihan hän jo iso tyttö.
Rosie (kömpelys, taiteellinen, kunnianhimoinen) kasvoikin varsin nätiksi neidiksi.
Samoin Lucy. (ylitunteellinen, ulkoilmasim, nero)
Parin päivän kuluttua selvisi jo, että Rosie oli kiltti tyttö. Hän petasi petinsä kiltisti joka aamu, siivosi astiat ja oli muutenkin avulias.
Pehmeä puulattia päästi narahduksen, kun kissatohveleiden tepsuttelu kuului lähestyvän Rosien sänkyä.
Tulija oli Lucy.
"Moi, sisko", aloitti Lucy. "Jännittääkö ensimmäinen koulupäivä?" Lucy ja Rosie eivät olleet ylimpiä ystäviä, mutta kavereita kuitenkin. Vanhemmasta Seanista kun ei ollut juttukaveriksi - poika halusi puhua vain autoista ja muusta tylsästä.
Rosie ei kuitenkaan ehtinyt rupatella pitkään, sillä tänään olisi Tiffanyn synttärit. Tyttö halusi tehdä äidille aamupalaksi herkullisia muffineita uunilla, joka oli tullut uudistettuun lastenhuoneeseen.
Myös Markolla oli synttäriyllätys Tiffanylle. Hän tiesi että nainen oli kauan haaveillut kissasta, joten hän soitti erään puhelun ja adoptoi kaltoinkohdellun Mustikka-kissan Stewarteille.
Kun lapset saapuivat koulusta, he pääsivät heti testailemaan uudistunutta keittiötä - läksyjen merkeissä. Miten niitä tuli jo ekana päivänä noin paljon?
Samassa kuului oven avaus ja kaunis, nuori nainen asteli sisään. "Hei. Tämä vaikuttaa hyvältä ja rakastavalta kodilta Mustikka-raasulle. Soittakaa jos tulee ongelmia", nainen selitti käyttelyn päätteeksi hämmästyneelle Tiffanylle.
Samassa suloinen Mustikka hölkytti sisään. Nyt Tiffanyllekin selvisi, että kyseessä oli suloinen kissa!
Nainen täyttikin söpön ruokakupin heti täyteen.
Perinteistä poiketen päätettiin ensin syödä kakku, ja sitten kasvaa. Kakkukin oli puolikas Lucyn ja Rosien synttärikakku, joka oli jäänyt jäljelle, mutta ei Tiffany ollut moksiskaan.
Nainen kasvoi aikuiseksi hymyn saattelemana. Hänellä oli kaikki hyvin - koti, ihana mies, työ jossa hän viihtyi, kolme suloista lasta ja nyt Mustikkakin.
Kaivettuaan uudet vaatteet kaapista ja leikattuaan hieman hiuksiaan Tiffany näytti aikuistuneemmalta.
Mustikka viihtyi heti kodissaan, ja torkahtikin juhlien ajaksi uudelle pedilleen.
Sinä iltana kömpiessään nukkumaan Tiffany mietti, ettei mikään voinut olla paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on enemmän kuin tervetullutta. Kiitos jo etukäteen :)