"Äiti, päästäänkö me lapset Pelottelupäivänä kerjäämään karkkia? Se olisi kivaa", kysyi Rosie eräänä päivänä aamiaspöydässä. "Juu, pääsette, mutta silloin olette jo teinejä. Syntymäpäivät ovat huomenna", muistutti Tiffany. Pian hänen kaikki lapsensa olisivat jo teinejä... "Tyhmää. En halua mihinkään kierrokselle pelleksi pukeutuneena", ilmaisi Lucy synkeästi mielipiteensä.
"Ei juuri pelleksi ole pakko pukeutua", tokaisi Marko ja iski hampaansa banaanivoileipään. "Sitä paitsi, huomenna on remonttikin. Älkää stressatko vääntelemällä asioita."
Aamiaisen jälkeen Tiffany meni korjaamaan vuotavan suihkun. Korjaajaan ei ollut varaa, rahaa säästettiin remonttiin.
Seuraavana iltana olikin Rosien vuoro puhaltaa kynttilät remontoidussa talossa. Se oli kaksikerroksinen, ja siinä oli kaksi vessaa, joista toinen oli tosin vielä remontissa, kuten olohuonekin.
Rosiesta tulikin nätti. Uudeksi piirteeksi tuli kunnianhimoinen.
Lucystakin tuli kaunis.. Tyttö värjäsi heti hiuksensa turkooseiksi ja kokeili rajuja meikkausotteita. Hän ei halunnut olla samanlainen kuin siskonsa. Kiltti ja kunnollinen. Uusi piirre olikin kapinallinen.
Seuraavana aamuna Rosie heräsi aikaisin kokkaamaan vohveleita aamiaiseksi. Tytön lapsuusaikainen innostus kokkailua kohtaan oli yhä tallella, entistä ehompanakin - nyt voisi jo käyttää oikeaa uuniakin.
Talouden vanhemmat olivat lähteneet pikaiselle ilmaiselle lomamatkalle, joten teinit olivat kolmistaan. Aamiaispöydässä Lucy käänsi äkkiä päänsä sisaruksiinsa, ja kysyi äkisti: "Mennäänkö me sinne karkki ja kepponen kierrokselle?"
"Ai haluatko mukaan?" Hämmästynyt kysymys halkoi ilmaa. "No juu, eihän tässä oo oikeen tekemistä", selitteli Lucy.
Puolta tuntia myöhemmin Lucy seisoi aulassa yllään naamiaisasu, merenneidon naamiaisasu. "Voih, miksi suostuinkaan tähän? Tässä kampauksessa juurikasvukin näkyy", tuskaili tyttö.
"Tämä on liian paljastavakin. Miksen pukeutunut myös merenneidoksi", puheli Rosie itselleen huoneen nurkassa.
Pian kaikki kuitenkin kokosivat itsensä, ja lähtivät kiertelemään. Ensimmäisenä vuorossa olisi Muonaloiden perhe. "Ai, öh, karkkia? Onhan minulla", sopersi Leevi Muonala. Noita lapsia kun ei ollut tullut vähään aikaan.
Myöskin Lucy kohotti toiveikkaana koppaansa, jonne Leevi lappoi myös karkkia. "Hienot hiukset, siisti sprayväri, sopee merennridolle", kehaisi Leevi. Lucy ei viitsinyt korjata värin olevan oikea - se vain järkyttäisi.
Paljon myöhemmin illalla, tanssiaisten jälkeen kokoontuivat teinit syömään eilistä kakkua illalliseksi. Lucy ei liittynyt seuraan, vaan vei lautasen makuuhuoneeseen mumisten jotain. Ilta oli sujunut hyvin, Sean oli saanut parin, ja he olivat sopineet menevänsä pian treffeille. Lucylla oli ollut jotain pussailua nurkilla, kun taas Rosie oli pysynyt ilman deittiä, tanssinut vapaasti kenen tahansa kanssa, ja voittamut tanssiaiskruunun, joka raahattiin ruokapöytäänkin asti esille.
Kun Rosie veti peiton päällensä hän rupesi miettimään erästä asiaa. "Onkohan Lucy kateellinen minulle" pohdiskeli tyttö kuiskaten illalla. Se olisi uutta - ennen Rosie oli toivonut Lucyn hyväksyvän hänet ja pitävän tyttöä kaverinaan. Olivatko roolit vaihtumassa?
Seuraavana päivänä, koulun loputtua Rosie liukui portaita alakertaan. Hän oli rynnännyt suihkuun liikuntatunnin jälkeen, ja nyt, raikkaan suihkun jälkeen saattoi tehdä läksyt ja haukata jotain hyvää.
Lucy oli kuitenkin odottanut Rosieta alakertaan, ja tytön saavuttua tuo aloittikin heti. "Hei, kun mietin vaan, et vanhemmathan palaa huomenna sieltä kylpyläreissulta vai minkä ne siitä arvonnasta ne nyt voittikaan, niin ois tilaisuus pitää nyt bileet. Käviskö sulle? Se ois kivaa", ehdotti Lucy.
"Mulla on iso essee kirjotettavana, enkä haluaisi poliisija kotiovelle kolkuttelemaan. Eli en tuu bileisiis mukaan. Etkä ees pidä niitä", Rosie sanoi ja näytti nyrpeää naamaa.
Sehän ei Lucya haitannut, joten hän kaivoi taskustaan rämän puhelimen ja näpytteleli tekstareita tutuilleen. Tiinasta oli kasvanut aikuinen, joten hän ei saisi kutsua.
Pian musiikki pauhasikin jo täysillä ja vieraat olivat matkalla. Läksyjä tekevät sisarukset tuskailivat, kamalassa möykässä se ei ainakaan onnistuisi!
Lucy päätyi alkajaisiksi tanssimaan hitaita erään ihan mukavan pojan kanssa. Tuskin tuosta poikaystävää tulisi, mutta ainahan pieni harjoitus kelpasi.
Lucy oli kuitenkin anteeksiantavalla tuulella, eikä piitannut, vaikka poika astui pari kertaa tytön varpailla. Sattuihan sitä.
Rosie suostui läksyt tehtyään vetämään mekon ylleen, ja jäi jutteleman mukavan tytön kanssa, joka oli samalla luokalla.
Seuraavana päivänä kaksoset istuivat vierekkäin, poikkeuksellisesti, Seanin jäädessä etsimään matikankirjaa. "No, mitäs pidit bileistä?" "En pitänyt niistä! Vanhemmat ovat nyt matkalla kotiin, ja koti on sikolättinä", Rosie mumisi siskolleen. Että se keksi tyhmiä kysymyksiä.
Ja toden totta, vanhemmat olivat melkein kotona. Kylpyläreissu oli ollut virkistävä. Talokin oli varmasti pystyssä luotettavan Seanin ansiosta.
Heti kotiin päästyään Marko ryntäsi maalaamaan. Tänään Mustikalla oli synttärit, ja mies ajatteli maalata kissasta muotokuvan lahjaksi.
Tiffany sen sijaan meni itse Mustikan luo. "Oi kun olet suloinen, oletkos viihtynyt teinien kanssa?" Mustikka maukaisi, jonka saattoi tulkita monilla tavalla.'
Sen jälkeen Tiffany siivoilikin jo suihkua. "Huoh, teineille täytyy sopia kotityövuorot", nainen mietti. Kyllä he ainakin omasta vessastaan saisivat luvan huolehtia!
Samana iltana Mustikka kasvoi vanhukseksi. Kissa oli osannut odottaa sitä, mutta hämmästeli silti.
Eipä kaunis neiti paljon muuttunutkaan, vähän lisää harmaata karvaa vain.
Talvi teki tulonsa pikaisesti, nopeammin kuin kukaan osasi odottaa. Rosie päätti viedä roskat ennen koulubussiin menoa, ja huomasikin lumen satavan jo valmiiksi valkoiseen maahan. Tytön mielestä se oli kiva juttu, koska pian olisi simien oma talvijuhla, ja vanhemmat olivat luvanneet tuoda kuusen lumen satamisen jälkeen!
Lucykin kiiruhti koulubussille pian. Hänestä lumi oli omalla tavallaan myös huono juttu...
Tiffany heräsi haukotellen juuri koulubussin lähdettyä kohti seuraavaa taloa. Nainen venytteli pitkään ja asetteli sitten jalkansa viileälle lattialle. Miksi herätä niin aikaisin, jos voisi nukkua kahdeksaankin?
Kouluviikko rullasi ahkerasti eteenpäin, kunnes koitti vihdoin lauantai. Lucy heräsi sinä(kin) aamuna kärttyisänä, kuin pahaan lemuun. Samassa ovelta kuului huuto "Tuu jo Lucy, meidän piti kokata aamiainenkin!"
Kun teinit saivat luunsa alakertaan, kaikki uokaisivat ihastuksesta.
Vanhemmat olivat varmasti raataneet yöllä myöhään. Olohuoneen loput tavarat olivat tulleet, ja se oli kuin turkoosi väripläjäys. Sen lisäksi valtava joulukuusi oli asetetettu sohvan taakse, koristeltu ja lahjat aseteltu alle. "Lucy, tuo tähtipaketti on sinulle minulta, joten älä kopeloi sitä", Rosie totesi ihastellessaan lahjoja.
Kun Rosie käveli keittiöön kokkaamaan, murtui Lucy. "Mitä teen? Olen unohtanut hankkia lahjatkin!"
"Vanhemmat raivostuvat, kun tekin teitte niin kovaa työtä ja minä laiskottelin. Tiffanykin pettyy varmasti", mumisi Lucy.
"Ja miksi pettyisin?" Lucy oli pompata kattoon. "No... unohdin ostaa lahjat, ja kaupat ruokakauppaa lukuunottamatta ovat kiinni sen ihme juhla viikon takia, ja keskiviikkona on jo juhla ja..." "Kulta, ei hätää. Voit ostaa lahjat juhlan jälkeen", ehdotti Tiffany.
"Onko jotain, miksi unohdit?" "No juu, bileiden suunnitellu piti mut kiireisenä", möläytti Lucy. "Bileiden? Äh, ihan sama. Olet arestissa!"
Lucy jäi tuijottelemaan lumista maisemaa pettymyksen vallitessa kehossa. Hän ei voinut käydä Tiinalla, piti tehdä kaikki läksyt supertarkasti ja kaikki oli muutenkin pilalla! Miten hän selviäisi? Ja kuinka pitkä aresti olisi? Uusi lempinimi Lucylle oli ainakin jo selvä, selvempi kuin vesi - Lörppäsuu-Lucy, joka möläyttelee ja mokaa kaiken, aiheuttaa pettymyksiä, paljastelee luurangot komerosta ja muuta mukavaa!
Onneksi Mustikka hiippaili paikalle ja Lucy jäikin silittelemään suloista kissaa ties kuinka pitkäksi aikaa. Sitä paitsi, eihän hän vanki ollut. Iltaan olisi helppo karata...
*Kertojana toimii Lucy*
Aloitin kostamalla. Viritin suihkuun ja lavuaariin ansat, ja niin kauan kuin toinen kylppäri olisi remontissa, kaikki käyttäis tätä.
Siellä ne katteli jotain roskaleffaa. Iskä oli maalaamassa, siks sen ohi olikin niin helppo hiipiä. Se oli oikeesti tosi taitava.
Mä seisoin kuusen takana. Se oli iso, ja peitti mut hyvin. Nyt pitäs vaan livahtaa ikkunasta nopeesti, ja mahollisimman hiljaa.
Kierrettyäni etupuolelle ois tehny mieli nauraa. Hah, ku helppoa! Mua ei oltu ees huomioitu. Olin vaan livahtunu. Ja sillon tajusin, mikä olin. En ollu mikään kiltti typy. Olin vahva ja vapaa. Hengittäessäni sitä viileää ilmaa ja vetäessäni keuhkot täyteen raikasta talvea, tajusin sen. Karkasin jos halusin. Mua ei voinu kahlita.
Pian olinkin jo sen baarin edessä, mitä Tiina oli suositellu. Seisoin ja kattelin sitä. Ovella ei ollut ketään. Helppoa.
Aluksin tanssin nurkassa, seiniä tuijotellen. En halunnu herättää aluksi liikaa huomioo, en oikein käyny aikuisesta. No, mitä välii, ei noi sitä vahtis. Maksava asiakas mäkin olin. Tanssiessa kurkkuu rupeskin kuivaamaan, joten kävelin kohti baaritiskiä.
"Joku kiva juoma." Nyt kuulostin ainakin joltai teiniltä. "Jahas. Rahat?" Baarimikko (tai naisena baarimaija - mua ärsytti aina nää sukupuolijulmuudet) nojasi tiskiinsä, ja selvästi flirttaili jotain miehelle, joka istui mun vieressä. Ojennettuani ne pari simoleonia tutkailin hieman ympäristöä, kun juomaani tehtiin.
Saatuani oranssin juoman käpälääni maistelin sitä. Se oli hyvää. Ei hirveen vahvaa, muttei mitään kevyttäkään. Ihan kiva baari.
Päädyin puhaltelemaan ananaskuplia. Rahat riitti enää yhteen drinkkiin, olin ottanu 20§ mukaan. Ei hirveesti, mutta riittihän se. Tulisin käymään täällä usein.
Vaikka okei, rupesin miettimään. Jänistämään. Ne oli varmasti huolissaan, kun en ollu ees ilmaantunu iltaruoalle. Katoin seinäkelloa. 21.34. Oliko tää oikein? Sitten mietin vähän lisää, ja oisin halunnu kaivautuu maanrakoon. Haloo Lucy! Olin karannu, kävelly tänne tunnin, ja nyt olin jänistämässä? Nou nou.
Enhän mä voinu aavistaa, että Rosie meni mun ansaan. Se oli liian fiksu ja ties heti et mä olin asialla suihkuväripilassa. Vaikken mä hokannu sitä sillo.
Maiskutin joskus yheltätoista kanaa. Illallinen ja iltapala oli tosiaan jäänyt väliin. Päätin lähteä kotia kohti, olisi pitkä kävelymatka edessä.
Yhen aikaan pääsin nukkumaan. Olen vahva soi päässsäni yrittäessäni saada unta. Koska minähän olin vahva.
*Kerronta vaihtuu normaaliksi*
"Ei noin kovaa!" Lucy kiljui kuin viimeistä päivää. Sunnuntaina teinit olivat kokoontuneet pihalle lumileikkejä leikkimään. Se oli hyvä keino viettää vapaapäivää - vaikka illalla pitäisi taas lukea kokeisiin....
"Hahhah, mua ei voiteta", hyräili Rosie omahyväisesti ja puhalteli käsiinsä lämmintä ilmaa lämmitellen niitä.
Rosie ja Lucy päätyivät rakentamaan lumiukkoja kilpailuhenkisesti, ja Sean rakensi hienon iglun.
Kylppäri oli valmistunut aamupäivällä, joten Rosie pääsi kylpemään ensimmäistä kertaa elämässään. Lämpimässä vedessä lilluessaan tyttö mietti kaikenlaista - Lucy tuntui muuttuneelta. Esittikö tyttö vain?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on enemmän kuin tervetullutta. Kiitos jo etukäteen :)