Osa 6 - Kesäloma

 Tässä osassa ei oikeastaan tapahtunut mitään erikoista, pelkkää tylsää arkielämää. No pian alkaa tapahtumaan. :D Hyvää viikonloppua kaikille, nauttikaa osasta! :-)

Rosie jaksoi kokata herkkuruokia muullonkin kuin syntymäpäivinä. Hän heräsi joka aamu paljon aikaisemmin kuin muut ja alkoi kokkailla herkkuja.

Aamiaispöydässä syötiinkin kokkailuja. Kaikki olivat niihin tyytyväisiä, ja Marko ja Tiffany olivat ylpeitä.

Tiffany rakastuikin suloiseen Mustikkaan. Hän vietti kissan kanssa paljon aikaa, harjaili ja hoivasi.

Mustikasta kyllä huomasi, että se oli kaltoinkohdeltu - se saattoi halutessaan vahtia ruokakippoaan tunninkin. Ilmeisesti joskus sille ei ollut annettu kunnolla ruokaakaan.

Lucy viihtyi omissa maailmoissaan, mutta eri tavalla kuin ujo Rosie. Hän ei halunnut leikkiä leikkejä. Siinä missä Rosie luki ja piirsi, Lucy istuskeli sängyllä. Hän odotti innolla tutustuvansa paremmin kavereihin, ottei tarvitsisi olla yksinään.

Kun Rosie meni nukkumaan ja Sean hieman myöhemmin, kaivautui Lucykin peiton alle. Hän ei katsonut kelloa, vaan mietiskeli yhtä asiaa, jota oli jo pitkään suunnitellut...

Pläts! "Auuch, toi sattu! Luovutan, luovutan" kakoi Lucy henkeään haukkoen. "Tiina, oot liian kova vastus", totesi tyttö. Oli lauantai, kaunis kesäpäivä. Kesäloma ei ollut erityisen pitkä, puolet kesästä, ja siihen piti vielä laskea ne viikonloputkin! (Kesäni kestää 7 pv. Lasken yksi vk-loppu + laiskottelupäivän lomaksi)

"Siistii, että loma alko just ku pääsin kouluun", Lucy naurahti ystävälleen, johon oli tutustunut koulussa. Ylä-aste ja lukio (ja myös ala-aste siis) kuuluivat kaikki samaan rakennukseen. "Oot kyllä paljon kivempi ku toi tylsä Rosie. Ja sun hiukset on niin ihanat", sanoi Lucy äänessään hivenen kateutta.

"Sitten kun oot vanhempi, voit värjätä myös tämmöset. Mutta ei vielä. Ja usko pois, et oo tavannu mun siskoo - se on taatusti ärsyttävämpi", Tiina vastasi hymy huulillaan. "No, ollaanko vesisotaa uus rundi?"

Lucylla oli kavereita, muilla lapsilla ei hirveästi. Sean ei ollut suosittu, mutta Rosie ei ollut ehtinyt tutustua oiken kehenkään. Hehän olivat olleet koulussa alle viikon! Sean vietti siksi vapaahetkensä nallensa kanssa. Se oli ollut hänellä jo kauan, eikä siitä luovuttaisi noin vain.

Rosie taas vietti Mustikan kanssa hetkensä. Kissa oli leikkisä ja hellyydenkipeä, eli juuri täydellinen seurakisu, jolle rupatella huolet ja ilot.

Aina piti kuitenkin syödä yhdessä, oli miten oli. Ei tämä lauantai mikään poikkeus ollutkaan. Marko kokkasi jotain helppoa Tiffanyn ollessa töissä myöhään asti. "Isä hei, tänään oli tosi kiva päivä. Voiko toi Tiina tulla meille huomennakin?" "Lucy, se ei käy. Me olemme äidin kanssa suunnitelleet jo huomisen, teitäkin koskien", vastasi Marko. "Hmph, tyhmää", Lucy veti murjotusilmeen eikä sanonut mitään.

Rosie jäi  pyörittelemään silmiään. "Kiva, huomiselle tekemistä. Lucy, ei se Tiina voi olla perhettä tärkeämpi", Rosie mumisi ja tuijotteli hämmästyneenä sisartaan.

Tyttö tiskasi mielellään astiat, silloin oli hyvä ajatella. Tänään mielessä pyöri, miten Lucy oli muuttunut päivässä. 

Seuraavana aamuna Lucy heräsi aikaisin ja täytti Mustikan ruokakupin. Kissa oli hurmannut Lucynkin, joka rakasti kissoja.

Tiffany oli saanut ylennyksen jos toisenkin, ja nyt oli jo niin korkeassa asemassa, että keikkabussi kuljetti Stewarteiden taloutta ympäri kaupunkia, ei taksi.

Vanhemmat olivat suunnitelleet kesäfestareita, ja ryntäsivätkin heti ensimmäisenä syömiskisaan.

 Tiffany voitti kisan, eikä edes rynnännyt pusikkoon oksentamaan, vaan jäi viilentämään itseään. Päivä oli lämmin.

Rosie kävi kasvojenmaalauskojulla, josta tyttö maalauttikin kauniin auringon poskeensa. Tyttö tuhlasi siihen taskurahansa, mutta se oli sen arvoista.

Sean taas kävi hyppimässä ja pomppimassa trampoliinilla, joka oli koottu yhteen nurkkaan. Se oli hauskaa hupia.

Rosie ja Lucy menivät myös kokeilemaan rullaluistelua. Rosie tutustui ystävälliseen ja mukavaan Ernaan, joka auttoikin pienempää mielellään pirueteissa.

Tiffany kokeili suihkurusketuksen ottoa, ja olikin tyytyväinen tulokseen.

Illallinen, ei tosin terveellinen sellainen, syötiinkin kesäfestareilla. Rosie teki itselleen kirsikkajätskin, joka värjäsi tytön kielen räjähtävän punaiseksi.

Kuun päästiin kotiin, ammuttiin ilotulitteet. Niitä oli ostettu kolmea erilaista. Aikuiset saivat sytyttää langat.

Kauniit tulitteet nousivatkin korkealle.

Lapsille oli ostettu tähtisadetikkuja, joista he olivatkin innoissaan.

Viimeisen lomapäivän vanhemmat halusivat viettää rannalla. Tiffany loikoili uimapatjalla, nautti helteestä ja kuunteli lokkien kirkumista.

Kaksosten välillä rauhaa ei ollut ollenkaan. Lucy oli päättänyt, ettei hän tarvinnut Rosieta kaverikseen. Ilkeät pilat ja kepposet siskoa kohtaan olivat hauskoja, ja suolaista merivettä oli kiva roiskutella kirvelemään silmiä.

Lucy oli kuitenkin aliarvioinut siskonsa, ja pahasti. Rosie oli osannut varautua, toisin kuin Lucy. Rosie ei kuitenkaan jaksanut kinaa, vaan ui poispäin.

Hiekan pöllyttely rannalla oli muutenkin paljon kivempaa kuin ilkeily.

Kun arkeen päästiin taas kiinni, koitti Rigt planin seuraava keikka. Bändin taival tuskin tulisi olemaan pitkä, puolet jäsenistä kun olivat jo vanhuksiakin.

Tiffany osasi yhä kuitenkin vanhat temput, ja yleisö (joskin vain viiden simin) yltyi raikuviin aploodeihin.

Tiffany ja Marko olivat sopineet tiukan säännön - ei kavereita arki-iltoina. Rosielle se sopi hyvin, muttei Lucylle. Tyttö kiukutteli ja murjotti, mutta huomattuaan ettei se auttanut, hän vietti Mustikan harvat vapaahetket itsensä kanssa. Kissaa kun joku oli aina paapomassa.

Vaikka olihan kissan omistamisessa huonotkin puolensa - tosin aikuiset hoitivat ne. Hiekkalaatikon tyhjennys oli kyllä kieltämättä yksi niistä.

Pian olikin jo Seanin aika kasvaa teiniksi. Poika oli asiasta innoissaan, nyt hän pääsisi uudelle luokalle, koska ne sekoittuisivat.

Rosien tunnollisuuden koulussa huomasi kakkupöydässäkin. "Ottaisit ny vähän, tämä on hyvää", houkutteli Tiffany. "En, ennen kun oon kirjottanut Persiallaissodista kertovan esseen loppuun. Leonidas oli Spartan kuningas..."

Lucy taas ei ollut kiinnostunut koulusta pätkääkään. "Bussi tulee vartin päästä, menisit jo pukemaan", opasti Sean. "Suksi kuuseen."

Kahdenkymmenen minuutin kuluttua Lucy pomppasi ylös sängystä paniikin jumputtaessa rinnassa. "Apua, mä oon myöhässä!"

Ilkeä Lucy ei ollut Seanin ja Rosien suuressa suosiossa. Siksi he istuivat aina bussissa vierekkäin, ja jättivät Lucyn istumaan bussin perälle yksinään. No, kunnes Tiina nousisi kyytiin.

Hieman myöhemmin samana päivänä Sean pamautti oven auki ja huudahti "Kotona ollaan! Oli tosi kiva koulupäivä uudistuneella luokalla", huuteli Sean eteiseen.

Hän huomasikin Tiffanyn tiskaamassa jotenkin poissaolevan näköisenä. Ja surullisen. Mutta toisaalta, taakaapäin ei nähnytkään ilmeitä.

Tiffany kuitenkin kiskaisi hymyn naamalleen. "Loistavaa. Minä menen soittamaan!" "Mutta siellä sataa kuin saavista kaatamalla", Sean selitti, mutta Tiffany viiletti jo eteiseen.

Kitaraan oli hyvä tukeutua. Tiffany ei voinut uskoa tapahtunutta. Aluksi oli tullut soitto, että rakas perheystävä oli kuollut. Timoteus Sus. Sitten oli tullut melkein heti perään soitto vanhempien tilan huononemisesta. Ei.

Myös haravointi oli hyvää puuhaa, kun ajatukset harhailivat. Syksy oli hiipinyt Twinbrookiin yllättäen.

"Ihan tosi, jaksatteko te oikeesti tehä noita läksyjä?" "Tekisit sinäkin, Lucy. Ihan oikeesti", Sean vastasi. "Ihan sama. Meen soittaa Tiinalle", tiedotti Lucy ja paineli pois.

"Tiina noi oikeesti mä en jaksa! Ja..." Tiinalle oli hyvä purkaa tunteita. Läksyt ei olleet Lucyn juttu, ne tehtiin joskus jos ei ollut tekemistä. Lucy oli muutenkin erilainen. Kapinoiva. Valmis kaikkeen. Tytöstä ei koituisi hyvää...