Osa 1 - Alkujärkytys

Heipsuli ja moi ja ihan mitä vaan. Tää on Lc Stewart. Kantasim on Tiffany. Tähän jotain juonta ujuttelen, mutta kyllä pelikin päättää tapahtumia. Ja ainakin tämä osa on Tiffanyn näkökulmasta.

Istuin hymyillen taksissa. Olin varma, että unelmakotini olisi kulman takana! Vanhempani olivat sanoneet, että aikani oli mennä omilleni pois Starlight Shoresista. Minulle oli ostettu tontti, jolla kuulemma olisi kaikki tarpeellinen.

Kun taksin taksamittari kohosi liian korkeaan summaan, sanoin käveleväni loppumatkan. "Pari sataa metriä oikelle", neuvoi kuski.

Kun pääsin tonttini pihaan, naurahdin. Kyseessä oli varmasti erehdys - eihän tontilla ollut kuin pari hassua tavaraa seinän vieressä!

Pian kuulin askeleita selkäni takaa, ja näin postipojan tulevan. "Kas hei", totesin tuolle. "Tiedätkö, mitä teen? Minulla ei ole pennin penniä", totesin surumielisesti.

"Ai että pennin penniä? Sinun täytyy ansaita roposesi. Lehdissä on työpaikkoja. Tai siis niiden ilmoituksia. Mistä muuten tulet?"





















"Ööm... töitä? Eh, enpä tiedä. Ja muuten, tulen Starlight Shoresista", kerroin.

Poika nauroi makoisasti, ja totesi: "Starlight Shoresista... hmm. No, työpaikat taitavat olla ainoa vaihtoehtosi. Ja muuten... Twinbrookiin tulee talvikin aikoinaan. Ole nopea. Nähdään taas huomenna."

"Hmph... vai että talvi. Starlight Shoresissa oli aina kesä", mumisin taitellessani lehden auki.

Avasin lehden, katsoin pikaisesti juttua etusivulla. Siinä selitettiin kaikkea sumusta, jota oli ollut viime aikoina vähän. Inahdin tuskastuneesti - sumuahan oli jo nyt hirveästi!

Lehti oli mustavalkoinen, mikä oli toinen järkytys. Starlight Shoresissa niissä oli sentään ollut värikuvia! Tutkittuani lehteä jonkun aikaa löysin työpaikkailmoitukset. Ainoa, mihin ei tarvittu haastattelua tai aiempaa kokemusta oli musiikki, joten otin sen.

Koska olin epävarma enkä tiennyt minne mennä, päätin tutustua naapureihin. Noissa rikkaissa taloissa saattaisi elää joku, jonka voisin kietoa pikkurillini ympärille ja kyniä puhtaaksi.

Kun eräs, kovin kaunis talo tuli eteeni, hidastin. Puskat olivat juuri täydelliseksi kynittyjä, maali tasaista ja nurmikko siistiä. Täydellinen talo.



Ovikelloa pimputettuani kuulin äänen. "Sisään!" Se on menoa nyt, ajattelin.



"Ööm hei. Olen tänne juuri muuttanut Tiffany. Ajattelin tutustua naapureihin", mongersin. "Hei, nimeni on Timoteus. Hauska tutustua. Mitä teet työksesi? Itse olen musiikin alalla", mies kertoi. Ah, ainakin löytäisimme puheenaiheita!



Jotenkin päädyin kellariin soittamaan miehen kitaraa. Tuo suostutteli minua tovin - enhän edes osannut soittaa! Mutta jotenkin rämpytin sormillani, ja kuului ääntä.
 


Timoteus hytkyi mukana. "Tiesin, että osaat soittaa loistavasti! Olet hyvä. Minulla on kuitenkin tapaaminen, voisitko siis... öh..." Vai minä hyvä? Hmm. "Juu, tietty. Nähdään töissä", totesin ja lähdin.

 
Tilasin taksin puistoon - minulla oli rahaa jäljellä 100 simoleonia - ja mietiskelin omiani matkan ajan. Timoteus oli tietysti mukava, mutta kun hän saisi tietää totuuden minusta, kävisi köpelösti. Että asuin hienostoalueella mutta minulla ei ollut edes taloa...

 Puisto ylitti odotukseni. Kauniit istutukset siellä sun täällä olivat kukassaan, ja iloiset simit rupattelivat yhtä sun toista. Tunsin itseni ulkopuoliseksi, mutta päätin yrittää sopeutua joukkoon.

Keräilin pari kukkaa, ja otin ne mukaani. Kenties niistä saisi parisen simoleonia, kun ne veisi kukkakauppaan.
 


Illemmalla tilasin taksin kotiin. Kuski sattui huomaamaan kukat, ja innostui - keräilijä, kuulemma. Onnistuin myymään ne hyvään hintaan.

 
Heti kotiin päästyäni otin kuuman suihkun ja annoin veden valua kasvoilleni, hiuksilleni ja vartalolleni. Vesi oli viileää, joka ei haitannut, koska päivä oli ollut lämmin.

 
Aamulla herätessäni kuulin ensimmäiseksi lintujen laulua. Ennen en olisi välittänyt moisesta, mutta nyt olin muuttunut. Tapahtuiko se yhdessä yössä? Vai tarvitsinko vain pientä tönäisyä ruotuun? En tiennyt. Heti kun saisin puhelimen käpälääni, soittaisin vanhemmilleni.

 Jääkaapista löytyi muroja, joita popsin halventavasti vessanpöntöllä. Seinä sentään antoi jotain yksityisyyttä, mutta aika helppo olisi kurkkia. Naapurit eivät olleet vielä kiinnittäneet huomiota - toivottavasti uusi tuttavani, Timoteus, ei kiinnittäisikään.

Testailin kitaraani ennen töiden alkua. En tiennyt mitä soitin, mutta laulu - tai omakeksimäni yritys siis - kuulosti ihan hyvälle.

Pian kimppakyyti tuli. "Hei, olen Tiffany Stewart. Olet varmaan uusi työtoverini?" Nainen vaikutti mukavalta eivätkä ystävät olisi pahaksi.

Kun seuraavana aamuna soitin kitaraa, tunsin kuinka aurinko porotti niin että sattui. Pitäisi päästä suojaan, vaatteetkin olin vähentänyt minimiin. Olin ruskettunut mutta pian palaisin, jos en pääsisi suojaan. Vedin siis vaatteet niskaan ja juoksin Timoteukselle.

Hän otti minut mielihyvin vastaan. Juttelimme sitä sun tätä, kunnes mies ehdotti että perustaisimme bändin. Bändin, me? Suostuin kuitenkin.

Pidin uimisesta - uiminen oli hauskaa. Starlight Shoresissa olin tehnyt sitä joka päivä. Miksi vanhempani tekivät tämän? Mitä pahaa tein heille? He hylkäsivät minut, vailla puhelinta.

Viileä vesi iskeytyi vasten kasvojani. Timoteus ei ollut tullut uimaan.  Olisin halunnut ottaa sukelluskisoja, olin siinä yliveto. Starlight Shoresissa ystäväpiirini oli koostunut ilkeistä petollisista lissuista... jollainen olin itsekin ollut. Ei. Entinen minäni ei ollut tekemisissä kanssani.

Pintaan noustuani punnitsin Timoteuksen ehdotusta - huomenna kesäfestareille hänen kanssaan? En tiennyt halusinko sitä. Hyväksikäyttö ei enää kuulunut suunnitelmiini - ei enää rahanhimoa ja ahneutta muiden kärsimyksellä. Ja tässä päätökseni pitäisi, piste. Mutta voisinhan silti mennä, ihan vain ystävämielessä...


 
 Samaisena päivänä sain ylennyksen töissä. Olin iloinen, ja kuulemma vanhat kaverini jäisivät ikävöivään minua. Naurahdin, olin jo suosittu! Timoteus oli minua vieläkin paljon ylempänä urallaan.



Seuraavana päivänä hän jo soittikin. Ai niin, ostin puhelimen ylennysrahoilla. Enää tarvitsisi vain etsiä vanhempieni numero.

















 Timoteus oli kysynyt minua festareille puistoon. Olin suostunut jo eilen, mutta hän vain varmisti asian.



Tapasimme puistossa kauniilla alueella luonnonkukkien ympäröiminä, ja kiinnitin huomiota siihen, että Timoteus oli vaihtanut vaatteet.

Kesäfestareillä oli huisin hauskaa - pelasimme kapulapeliä, jonka minä voitin täpärästi. Pidimme hauskaa tavalla, jota en olisi voinut kuvittellakkaan tekeväni entisten ystävieni kanssa.

 

Kokeilimme myös rullaluistelua, jota en ollut, noh, kokeillut eilen. Kompasteluni oli Timoteuksesta, joka luisteli oikein taitavasti, huvittavaa.

Teimme myös yhdessä piruetteja. Pieni ääni pääni sisällä piipitti, että mitä ihmettä minä teen, mutta jatkoin ja onnistuin jopa nauttimaan tilanteesta hymy huulillani.





















Halusimme molemmat muiston päivästä, joten päätimme ottaa yhteisen tervehdyskorttikuvan. Hymyilimme kameralle palmutaustaisessa kopissa.





















Timoteus kuulemma harrasti jalkapalloa, ja pitihän sitäkin kokeilla. Kesäfestareilla oli paljon tekemistä, ja jalkapalloa en olisi välttämättä halunnut koittaa.





















Jouduin myöntämään olevani väärässä - pidin jalkapallosta. Timoteus ei ollut kummoinen maalivahti, ihan hyvä muttei paras, joka sopi minulle hyvin. Silti Timoteus sai enemmän maaleja kiinni kuin ohi.





















Minulle tuli nälkä, mutta raha oli säästössä. Viimeinen ateriana oli ollut aamiainen, ja kysyin, miten saisin parhaiten ruokaa. Kuulemma syömiskilpailussa sai ison kasan hodareita ja paljon limua, joten suostuin siihen. Sijoituin toiseksi.





















Aivan lopussa, kun teimme jo lähtöä, alkoi satamaan. Koko yön satoi kuin saavista kantamalla, ja minä värisin jäässä omalla tontillani, kun muut nukkuivat luksussängyissään.





















Aamulla olin rättiväsynyt. Olin nähnyt koko yön katkonaisia unia, ollut paljon valveilla sekä haaveillut katosta. Herätessäni sade oli lakannut ja ruoho tuoksui raikkaalle.

Päätin aloittaa päivän maksamalla laskut, ja muistin, mikä päivä oli. Vapaapäivä! Se tietäisi vapaata. Jes, mitäköhän tekisin?


 Päätin mennä kirjastoon, jossa etsiydyin heti koneelle. Minä en mikään innokas lukutoukka totta puhuen ollut. Kun kone aukesi, mielenkiintoinen sivusto tuli esiin... deittisivusto. Ennen perääni oli kuolattu enkä olisi kuvitellutkaan sortuvani tälläisiin, mutta jotenkin nyt oli eri juttu kyseessä. Varsinkin kun tuo vaikutti niin mielenkiintoiselta tyypiltä...





















Kun puhelimeni pärähti soimaan, menin nurkkaan juttelemaan. Timoteus kuulemma järjestäisi juhlat. "Ei tarvitsi pukuja tai mitään, voit tulla jo nyt", hän selitti.

 Juhlissa tapasin mukavan naisen, Gisellen. Juttelimme niitä sun näitä, kunnes tuo kertoi harrastavansa musiikkia, joten kutsuin hänet bändiimme.

 Kotiin saapuessani huomasin jotain hellyyttävää. Kaksi villihevosta 'pussailivat' toisiaan! Tai jotain, en tiedä. Ja toisenkin ikävän asian. Suihkuni oli kadonnut ja sänkyni päällä olevassa lapussa luki: "T: ulosottokundi", joten päättelin että ostaisin uuden ja painuin pehkuihin.





















Seuraava päivä olikin jo laiskottelupäivä - toinen vapaapäivä siis. Aluksi menin kirjastoon. Minulla oli kiire - Timoteus pitäisi taas juhlat, allasbileet tällä kertaa. Kirjauduin deittisivustolle, ja huomasin saaneeni useita erilaisia viestejä. Vastasin kaikkiin jotain kohteliasta ja huomasin jo että pitäisi kiiruhtaa.





















Allasbileissä oli tosi kivaa. Sain taas hyppiä altaaseen ja tutuistuin uusiin ihmisiin. Olin hieman jännittynyt, joka johtui siitä, että olin säästänut palkkarahojani ja nyt minulla oli varaa hankkia seinät. Olin siis tilannut rakennuspalvelun.

Otin myös sukelluskisan Timoteusta vastaan, jonka ikävä kyllä hävisin. Miksi tuon miehen piti olla niin täydellinen kaikessa?





















Tiesin kuitenkin jo, millä kostaa - edes TT, eli Täydellinen Timoteus - ei osaisi suojautua roiskeilta!





















Kun pääsin kodilleni, pimeä oli jo laskeutunut. Ja voi miten ihana kotini olikaan! Se ei ollut järin suuri, mutta suloinen ja siinä eläisi laajennukseen asti.




















Minulla oli varaa työtasoonkin, jota pääsin heti testailemaan. Jopa minä, joka en ollut ikinä (melkein ainakaan) kokannut mitään, osasin tehdä salaatin.





















Kun pääsin nukkumaan, olin ikionnellinen. Ensimmäinen yö uudessa kodissani. Kaikki tuntui turvalliselta, ikään kuin Twinbrook olisi aina ollut kotinani...