Osa 4 - Kaksoset

Paljon kasvua sisältää tämä osa. Haluisin pysytellä noin 10 osaa per sukupolvi määrässä, koska niin ehtisin kertoa mitä tapahtuu, eikä vain yhdessä osassa kasva joku taaperosta aikuiseksi yms. Kommentit on lähellä sydäntä - en pure (kovaa ainakaan)! Ja lupaan sekä vannon, seuraavaan sukupolveen saatte perijä-äänestyksen. Minä päätin perijän jo heti kun lapset syntyivät tähään sukupolveen. :D Tässä osassa kertojana toimii yleinen.

Marko jaksoi aina hoitaa Seania, riippumatta omista tarpeistaan. Hän halusi myös helpottaa Tiffanyn oloa - hän kun oli ollut naiselle niin ilkeä viime päivinä. Ei sellainen romanttinen aviomies, jonka Tiffany ansaitsi.

"Isin pikku kulta. Kyllähän se sisarus olisi mukavakin..."

Marko maalasi paljon. Hän kehittyi vieläkin paremmaksi. "Huomenta kulta, heräsitkö jo?"

"Mmh kyllähän juu siis heräsin. Laitan aamiaista. Ja minulla on tärkeää kerrottavaa." Tiffany tiesi, että raskaudesta oli kerrottava. Ei sitä voinut säästää siihen asti, että hän olisi synnytyssalissa! 

Aamiaisen laittaminen kun vain oli niin vaikeaa. Normaalisti Tiffany oli tarkka ja keskittynyt keittiössä, mutta nyt kananmuna tippui ja maitoa roiskui kädelle.

Kun letut olivat pannulla, Tiffany suunnitteli kaikkea mitä hän voisi sanoa, jos tilanne menisi tiukaksi. 

 "Ööm Marko. Olen raskaana. En aio peitellä sitä. En ymmärrä miksi et haluaisi lisää lapsia. Asialle vain ei voi mitään ja jos haluat jättää minut niin jätä. Aborttia en tee", puhui Tiffany pötköön aterian loputtua.

"Mahtavaa! Tiffany, anteeksi. Viime päivinä vain on ollut huolia. Kun minäkin olen jo niin vanha. Pelkään ettet halua olla kanssani."

"Ei se mitään. Huonoja päiviä sattuu kaikille ja minä en ikinä jätä sinua. Lupaan sen", sanoi Tiffany onnellisena. Hän rakasti Markoa ja mies rakasti häntä. Se riitti.

Marko lupasi hoitaa tiskit, raskaana olevaa naista kun ei saisi rasittaa, ettei vauvalle vain kävisi mitään. "Ja tiskaaminenhan on toosi vaarallista", Tiffany mumisi Markon perään.

Tiffany sai enemmän aikaa itselleen, ja hän viettikin sen kitaransa kanssa. Sisään ei edelleenkän mahtunut soittamaan, mutta kauniissa pakkasessakaan ei ollut hirveää.

Marko oli oikeasti hyvin isällinen - rooli oli vain ollut kadoksissa. "Isin pikku pupu, mitäs oot tehnyt tänään? Ahaa, aa..."

"Se ymmärsi!" Marko oli innoissaan, kun vauva erään kerran sattui potkaisemaan lepertelyhetken aikana, eikä Tiffany voinut kuin nauraa miehensä touhuille.

Pian olikin aika juhlia Seanin synttäreitä - poika kun kasvaisi taaperoksi - hänessä oli siis vain entistä enemmän vahtimista! 

Ensimmäiset synttärit omalle lapselle olivat tietysti suuri asia. Juhlia ei kuitenkaan viitsitty pitää, säästettiin kuluissakin. Kakku tosin oli hankittu, mutta se oli leipomosta.

 Sean peri paljon piirteitä isältään.

Marko ja Tiffany osoittivat rakkauttaan synttärien jälkeen. "Minä rakastan sinua nyt ja aina", Marko sanoi. "Ja minä sinua, Marko", jatkoi Tiffany.

Hieman myöhemmin Tiffany laittoi Seanin kehtoon.

 

 

Sitten nainen keskittyi pohtimaan elämäänsä ja ajatteli juoda kupin kahvia, kunnes vilkaisi ulos ikkunasta ja näki jotain kummallista.

Saatuaan takin niskaan Tiffany meni kahlaamaan hankeen. "Milloinkohan tämä ikuinen lumipyry lakkaa", hän mietti itsekseen.

Päästyään takapihalle nainen käänsi katseensa ylös uskomatta silmiään.

Taivaalla näkyi kummallisia valoja, kuin revontulia liian matalalla.

Samassa jokin kummallinen alus ilmestyi.

Tiffany juoksi, ainakin yritti sitä, mutta kummallinen alus oli nopeampi. 

Tunnin kuluttua nainen seisoi pihalla muistamatta mitään, koska alienit olivat pyyhkineet muistin. "Mitäköhän täällä teen? Parasta mennä sisälle ennen kuin jäädyn", nainen pohdiskeli. Että se raskaus aiheuttikin jotain kummallisia yökävelyjä!

"Kutikutikuti! Mitäs tähän sanotaan? Hä? Hä? Kutikutikuti!" Marko vietti yhä enemmän ja enemmän aikaa Seanin kanssa. Jokainen sekunti oli arvokas - Sean olisi taapero vain kerran!

Tiffany oli erityisen uupunut tästä raskaudesta. Hän ei jaksanut viettää Seanin kanssa aikaa, joten vastuu jäi Markolle, mutta ei se miestä haitannut.

Parhaimpina päivinä nainen jaksoi opettaa Seania puhumaan. Poika ymmärsikin sen nopeasti ja ensimmäinen sana oli isä. Kirpaisihan se, okei, mutta silti - Sean ja Marko viettivät paljon aikaa yhdessä.

Kun synnytys sitten yöllä käynnistyi, Tiffany suorastaan huusi kivusta. "AAAUUU Markooooooo!"

Koska lapsenvahteja ei ollut tavoitettavissa tähän aikaan yöstä, joutui Marko huulta purren jäämään kotiin.

Tiffany hyppäsi auton rattiin ja ohjasi varmoin ottein. Hän tiesi, ettei ojaan ajaminen auttaisi tilannetta - se taitaisi pahentaa sitä - mutta synnytys oli hyvin kivulias ja keskittyminen vaikeaa. Ikään kuin maailma räjähtäisi koko ajan, kun kipu vain voimistui.

Noin vuorokauden kuluttua Tiffany palasi kotiin kantokopan kanssa, jossa uinui kaksi pikkuista. Hän oli tullut taksilla, mutta auto oli sairaalan toimesta ajettu kotiin.

Uudistettuun lastenhuoneeseen pääsivät heti Lucy (ulkoilmasim, nero) ...

... ja Rosie (taiteellinen, kömpelys).

Tiffany oli omissa maailmoissaan. Tietysti remontti, uusi tyyli ja Lucy ja Rosie jaksoivat piristää, mutta silti. Kaikki vain oli niin rankkaa.

Siksi joskus oli ihan hyvä ottaa pikku päiväunet, ja jatkaa uudella voimalla.

Marko hoitikin lapsia vaimonsa levätessä. "Isin pikku muru", mies leperteli. Hän ei halunnut valita suosikkiaan, mutta jotenkin Lucy oli enemmän miehen mieleen.

Soittopeli oli Seanin synttärilahja ja tuli tarpeeseen - vanhimmaisena hän joutui olemaan paljon yksin kaksosten kaivatessa huomiota. 

Kyllä Tiffanykin lopulta jaksoi taas hoitaa Seania, ja tietysti perheen uusia tulokkaita Rosieta ja Lucya. Ehkä se oli vain pienoinen synnytyksen jälkeinen masennus.

Marko, joka taas oli Tiffanyn torkkuessa ollut koko ajan vaipan vaihdoissa ja syöttämässä oli erittäin piristynyt lepohetkistä.

Rahaa tarvittiin, remonttikin oli syönyt rahavaroja, joten Marko vietti vapaahetkiään myös maalaustelineen kaikissa. Ideat pursuilivat ja rönsyilivät toistensa päällä ja Markon työt olivat hyvin haluttuja.

Kun Tiffany eräänä aamuna meni hoitamaan lapsia, hän huomasi että yön sateiden aikana lumet olivat sulaneet. Se oli ollut jo viimepäivinä aikamoista sohjoa, mutta nyt kaikki lähti lopullisesti.

Kevään tultua tuli myös ulosottomies. Laskut olisi kannattanut muistaa. Onneksi Stewarteiden laskut eivät olleet suuria, eikä paljon menetetty. Tosin heti auton lähdettyä Marko kipaisi pihalle ja maksoi laskut, joiden eräpäivä oli vasta hamassa tulevaisuudessa.

Markosta oli tullut jo niin hyvä, että hän osasi maalata erinomaisia muotokuvia. Teosten hinta oli yleensä viidensadan kieppeillä.

Bändi pääsi jo kolmatta kertaa esiintymään baariin. Twinbrookissa oli kaksi baaria, molemmissa mahdollisuus keikkailla, mutta toinen ei ollut vielä tärpännyt.

Kun Marko ja Tiffany tulivat kotiin, olikin jo triplasynttäreiden aika. Sean kasvoi lapseksi, ja hänen uusi piirteensä (en saanut valita) on seikkailunhaluinen. (Sean > Seikkailunhaluinen, kuumuuden ystävä, eksentrinen)

Kaksosetkin kasvoivat. He perivät paljon piirteitä äidiltään, eivätkä näyttäneet paljon Markolta. Rosiesta tuli hyvin suloinen, mutta niin tuli Lucystakin. (Rosie kuvassa)

Sean toimi kypsästi - hän ei pahastunut, vaikka jakoi huoneen sisatensa kanssa. Sen sijaan hän iloitsi syntymäpäivälahjaksi saamastaan nallesta, jonka kanssa voisi leikkiä vielä monet hetket.

Ja kun Sean kömpi illalla sänkyyn, hän mietti että ihan kivahan se oli jakaa huone sisarusten kanssa - eipä ainakaan tarvitsisi pelätä märköjä, kun samassa huoneessa nukkui joku muukin.